Ekosyvyyspsykologia
Ihminen ei ole ympäröivästä luonnosta erillinen olento. Olemme eläimiä, joiden keho, mieli ja hermosto ovat syntyneet pitkässä evolutiivisessa suhteessa muun elävän maailman kanssa. Silti modernissa länsimaisessa kulttuurissa olemme oppineet tarkastelemaan luontoa yhä enemmän jonakin itsemme ulkopuolisena: ympäristönä, resurssina, maisemana tai hyvinvointimme välineenä.
Ekosyvyyspsykologia lähtee toisenlaisesta ihmiskuvasta. Se tarkastelee ihmisen psyykeä osana laajempaa elävää ja suhteista rakentuvaa maailmaa. Ihmisen mieli ei synny eikä elä tyhjiössä, vaan suhteissa – toisiin ihmisiin, muihin eläimiin, kasveihin, paikkoihin, maisemiin ja koko siihen ekologiseen verkostoon, jonka osa olemme.
Syvyyspsykologisesta näkökulmasta luonto ei ole vain ihmisen psykologisten prosessien tausta. Se osallistuu kokemukseemme, mielikuviimme ja merkityksen muodostumiseen. Jungilaisessa psykologiassa ihmisen psyyke ulottuu tietoista minää syvemmälle, ja ihmisen suhde maailmaan sisältää myös symbolisia, myyttisiä ja tiedostamattomia kerroksia. Ekosyvyyspsykologia laajentaa tämän näkökulman koskemaan ihmisen suhdetta koko elävään maailmaan.
Animistiset kulttuurit ovat kautta historian ymmärtäneet maailman perustavasti suhteisena. Eläimet, kasvit, metsät, vedet ja paikat eivät ole olleet pelkästään objekteja, vaan olentoja ja toimijoita, joiden kanssa ihminen elää vastavuoroisessa suhteessa. Tästä näkökulmasta ihmisen hyvinvointia ei voida täysin erottaa niiden suhteiden hyvinvoinnista, joiden keskellä hän elää.
Tässä kohtaa ekosyvyyspsykologia esittää myös kysymyksen länsimaiselle psykologialle. Mitä tapahtuu, jos hoidamme ihmisen suhdetta itseensä ja toisiin ihmisiin, mutta jätämme hänen suhteensa muuhun elävään maailmaan lähes kokonaan tarkastelun ulkopuolelle? Ja vielä olennaisempi kysymys: miksi hoitaisimme ihmistä irrallisena hänen syvimmästä olemuksestaan?
Ekologinen mentalisaatio – ekosyvyyspsykologian tieteellinen sovellus
Ekologinen mentalisaatio on kehittämäni tieteellinen käsite, jonka avulla ekosyvyyspsykologian kuvaamaa ihmisen ja muun elävän maailman välistä yhteyttä voidaan tarkastella monitieteisesti.
Käsitteen lähtökohta on mentalisaatioteoriassa, mutta ekologinen mentalisaatio ei tarkoita vain ihmisten välisen mentalisaatiokyvyn ulottamista muihin eläimiin, kasveihin tai ekosysteemeihin. Se kuvaa laajempaa relationaalista ilmiötä: ihmisen kykyä kokea, ymmärtää ja toimia osana elävää maailmaa.
Ekologisessa mentalisaatiossa ihminen ei tarkastele muuta luontoa vain ulkopuolelta, vaan osallistuu maailmaan, joka rakentuu jatkuvasti suhteissa. Tällöin metsä, eläin, puu tai paikka ei näyttäydy ainoastaan havaintomme kohteena, resurssina tai hyvinvointimme välineenä, vaan toisena, jonka kanssa olemme suhteessa. Olennaista on vastavuoroisuus: emme ainoastaan havaitse maailmaa, vaan maailma vaikuttaa meihin, herättää meissä tunteita ja mielikuvia, saa merkityksiä ja kutsuu vastaamaan.
Ekologinen mentalisaatio ei kuitenkaan tarkoita sitä, että tietäisimme, mitä toinen olento kokee tai että ihmisen mieli voitaisiin sellaisenaan sijoittaa muuhun luontoon. Suhteessa voidaan olla ilman, että toinen täytyy kokonaan selittää, määritellä tai ottaa haltuun.
Tätä ilmiötä voidaan lähestyä useasta tieteellisestä suunnasta. Mentalisaatioteoria ja kehityspsykologia auttavat ymmärtämään relationaalisen mielen rakentumista, affektiivinen neurotiede ja hemisfääritutkimus kehollista, emotionaalista ja kokonaisvaltaista tapaa havaita maailmaa, enaktivismi mielen, kehon ja ympäristön keskinäistä muodostumista, antropologinen animismitutkimus ja relationaalinen ontologia ihmisen ja muun elävän maailman vastavuoroisuutta sekä jungilainen syvyyspsykologia kokemuksen symbolisia ja tiedostamattomia ulottuvuuksia.
Mikään näistä näkökulmista ei yksin selitä ekologista mentalisaatiota. Ne ovat erilaisia ikkunoita samaan moniulotteiseen ilmiöön. Ekologinen mentalisaatio koskettaa siksi myös maailmankuvaa. Näemmekö ihmisen erillisenä yksilönä, joka toimii ympäristössä, vai suhteissa rakentuvana olentona, jonka olemassaolo on alusta lähtien kietoutunut muuhun elävään maailmaan? Tällä erolla voi olla merkitystä paitsi yksilön kokemukselle ja hyvinvoinnille myös sille, millaisia arvoja, tavoitteita ja toimintatapoja pidämme mahdollisina ja mielekkäinä.
Tässä mielessä ekologinen mentalisaatio toimii ekosyvyyspsykologian tieteellisenä sovelluksena. Ekosyvyyspsykologia tarjoaa laajemman psykologisen ja maailmankuvallisen kehyksen ihmisen ymmärtämiselle osana elävää maailmaa. Ekologinen mentalisaatio tekee tästä suhteesta monitieteisen tutkimuksen kohteen: se tarkastelee niitä psykologisia, kehollisia, relationaalisia, kokemuksellisia, symbolisia ja maailmankuvallisia prosesseja, joiden kautta ihminen voi kokea itsensä osana elävää, merkityksellistä ja vastavuoroista maailmaa.
